Lähtö lähenee, jännitys tiivistyy ja paniikki iskee!

Haha, toivottavasti ei kuitenkaan… Eli lähtöön on enää 6 päivää! Pieni jännitys ja paniikki on hyvästä, mutta toivotaan, että se pysyy siedettävällä tasolla. Tähän mennessä treeneissä ollaan pystytty keskittymään tekemiseen, vaikka monen ajatukset seilailevat jo Atlantin toisella puolella...

Ensimmäinen virallinen kaikille avoin esiintyminen tapahtui perjantaina, kun Töölön Kisahallilla järjestettiin lehdistötilaisuus! Ohjelma sujui niin hyvin, että tekemisestä sai nauttia ja oli huippufiilis! Yleisön lisäksi lisäfiilistä tekemiseen toi tietenkin uudet kisapuvut. Perjantain esiintymisen jälkeen joukkue oli erittäin tyytyväinen ja saatiin viettää lauantaina vapaapäivää!

Vapaapäivästä huolimatta, suurimmalla osalla pyöri varmasti päässä kisaohjelmaan ja MM-matkaan liittyviä ajatuksia… Monet ovat jo aloittaneet pakkailun ja eilen saatiin vielä pakkauslista, jossa on muistutus tärkeimmistä asioista mitä pitää muistaa ottaa mukaan!

Passi, alusshortsit, lettinauha, kaepat, rekvisiitta … KISAPUKU!  Saatiin eilen myös Marican tekemät hienot lettinauhat! J

Nyt pitäisi vielä jaksaa keskittyä treenaamiseen, jotta ohjelma MM-kisoissa olisi mahdollisimman hyvä. Treenejä Suomessa on enää 5 ja Orlandossa 4, päiviä kisoihin 11!

Itse ajattelin valmistautua mahdollisimman monella mielikuvaharjoitteella!

Tänään vielä Salmisaaren liikuntakeskuksessa Skillz Gymillä sekamaajoukkueen kanssa yhteinen kenraaliesitys klo. 20.00! Tervetuloa katsomaan miltä meidän MM-ohjelmat näyttävät! J

-          PK

PS. ICU-kisojen esiintymisjärjestys on julkaistu! Meidän vuoromme esiintyä on illalla 7.31pm paikallista aikaa, ja olemme siis sarjamme viimeiset esiintyjät… 

Treenikuulumisia toiseksi viimeiseltä viikolta ennen lähtöä

Toiseksi viimeinen treeniviikko Suomessa alkoi normaaliin tapaan Skillz Gymillä. Tavallista kivemmaksi maanantain teki maajoukkuetuulipukujen saaminen, niitä oli odotettu jo pidemmän aikaa. Moni lähti treeneistä uusi takki päällä kotiin. Vaikka treeneissä oli jälleen muutama kipeänä saimme lämpättyä jutut nopeasti ja tehtyä kaksi hyvää ohjelmakierrosta. Treenien päätteeksi saimme kuulla, että tiistaina olisi lepopäivä, että porukka parantuu ja jaksaa vetää täysillä loppuviikon.

Tiistain treenien perumisessa oli levon lisäksi toinen hyvä puoli. Ehti aloittaa pakkaamisen toden teolla ja käydä esimerkiksi vaihtamassa rahaa tai ostamassa aurinkorasvaa. Vaikka pakkauslistoja on väsätty jo useamman viikon ajan, se ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi. Tavallaan tavaraa tarvitsee paljon, koska treenivaatteita ja muita perustarvikkeita on hyvä olla mukana. Kaikki kuitenkin haluavat jättää tilaa shoppailuille, joten Suomesta yritetään ottaa mukaan mahdollisimman vähän.

Perjantaina on tiedossa lehdistötilaisuus, joka vähän aikaa sitten oli vielä kaukainen haave. Odotamme innolla, että pääsemme näyttämään ohjelman muillekin kuin perheille ja kavereille tai sekamaajoukkueelle. Toivottavasti lehdistötilaisuuteen eksyy sekä yleisöä että lehdistöä.

Perjantaita odotetaan myös siksi, että tiedossa on lettinauhojen ja uusien maajoukkuepukujen ensi kertaa näkeminen ja niiden saaminen ! Valmentajamme Marica on suunnitellut ja tehnyt hienot lettinauhamme. Maajoukkuepuvusta olemme kuulleet jotain vinkkejä mutta haluamme päästä näkemään puvut sekä kokeilemaan niitä päälle. Pukujen ulkonäköä on jännitetty sen verran pitkään, että odotus todellakin palkitaan tällä viikolla. On myös kiva saada entistä enemmän kisafiilistä, kun saa esiintyä puvun ja lettinauhan kanssa ensimmäistä kertaa.

Lähtöön on jäljellä yksitoista (11 !!!) päivää ja saimme viime viikolla myös kivan yllätyksen joukkuelaisemme Nean äidin kautta. Saamme ennen matkaa Lumenelta meikkejä tuntuvalla maajoukkuealennuksella ! Vaikka pääsemmekin kohta tuhlaamaan rahoja Jenkkeihin monet ovat käyneet tai aikovat käydä ostamassa muun muassa kisameikkejä vielä ennen lähtöä, koska hinnalla ne eivät ainakaan ole pilattu. 

-Nina

Ensimmäinen esiintyminen

Sunnuntaina saavuttiin gymille hyvin levänneenä ja intoa täynnä. Tänään esinnyttäisiin ensimmäistä kertaa muillekkin kuin sekamaajoukkueelle ja se varmasti jännitti kaikkia, vaikka kukaan sitä ei välttämättä ääneen sanonut. Heti treenien alussa täyteltiin lippulappusia kohta koittavaa MM-reissua varten ja saatiin upouudet joukkuepaidat! Sunnuntain kisafiilikseen pääsi myös lettinauhojen ja huulipunan kera. Ennen treenien alkua kannustimme vielä sekamaajoukkuetta.

Treenit aloitettiin normaalisti fyysisellä lämmittelyllä sekä ohjelman juttujen läpikäynnillä. Joukkueesta oli tänään paikalla kaikki eli varamiehet pääsivät tekemään heitot ja stuntit samalla tavalla kuin kisajoukkuekin, kolmen kokoonpanon kera. Aika tuntui vierähtävän paljon nopeammin kuin yleensä treeneissä, ehkä esiintymisen odottaminen sai ajan kulumaan siivillä. 

Ennen H-hetkeä, teimme yhden markkeeraus/fiilistelykierroksen, jonka jälkeen Marican nimeämän "jännityskierroksen". Ensimmäinen kierros kaikella näytti todella hyvältä ja energiaa joukkueella riitti ohjelman loppuun asti, ehkä jopa enemmän kuin yleensä! Tämän jälkeen oli vielä viimeiset tuunaukset ennen esiintymistä vanhemmille ja muille läheisille. Pian kokoonnuttiinkin jo maton takaosaan rinkiin ja valmistautumaan yhdessä kierrokseen. 

Joukkueemme yhteinen vahvuus on pitkään ollut yleisön edessä esiintyminen ja siitä energian saaminen. Se nähtiin myös esiintymiskierroksella, sillä tuloksena oli vähennyksetön ohjelma! Kierros lisäsi paljon joukkueen itsevarmuutta ja kisafiilistä. Joukkue sekä valmentajat olivat erittäin tyytyväisiä molempiin kierroksiin, jotka sunnuntaina tehtiin. Tänään jatketaan treenausta vähintään yhtä hyvällä fiiliksellä.

Ja vielä loppuun; 

Tuntuu oikeastaan aika hullulta, että kolmen viikon päästä tähän aikaan me ollaan Floridassa, muutaman päivän päässä jokaisen cheerleaderin unelmasta! Muistan, kun SM-kisojen jälkeen odoteltiin, että liitto varmasti antaa meille edustusoikeuden ja nyt... Kolmen viikon kuluttua me ollaan MM-kisoissa, MM-matolla, edustamassa Suomea. Huikeeta! Fiilis kasvaa joka päivä ja tää kaikki rupeaa tuntumaan jo todelta vaikka ei vielä ole ehkä kunnolla iskenyt se että kohta mennään. Ehkä sitten viimeistään lentokoneessa... Tai Orlandon kentällä... Ehkä kisapaikalla, jos sillonkaan! 

TEEEEAM FINLAND All-Girl HIT YOUR THING!

- Sofka

Team Finland All-Girl kuukausi kisoihin

Maajoukkueleiri alkoi

Maajoukkueleiri alkoi eilen vierailevan valmentajamme Kennyn johdolla ja joukkue odottikin kovasti treenien alkamista kahden päivän tauon jälkeen. Harjoitusten aikana Kennylle näytettiin että missä vaiheessa ohjelma on. Hyvän palautteen jälkeen muutamaa kohtaan hiottiin ja siistittiin ja saatiin jopa vähän vaikeutusta yhteen kohtaan. Luvassa on lisää leireilyä seuraavan kolmen päivän ajan ja odotamme kovasti miltä ohjelma näyttää viikon lopussa kun lähtöön on kuukausi.

Ohjelma saa lopullisen muotonsa tämän viikon aikana ja harkkamusa tehdään myös valmiiksi kisamusiikiksi. Lisäksi kevättä vauhdittaa ihana auringonpaiste ja uudet treenivarusteet sekä huudon kyltit jotka saapuvat pian painosta.

Harjoituksissa kaikki urheilijat kannustavat toisiaan ja työtä tehdään hikihatussa jaksamisen rajoilla. Usko, tahto ja voima ovat koetuksella, mutta nämä tytöt eivät pienestä valita ja saavat oikeastaan vain lisää energiaa siitä että kaikki yrittää täysillä ja rajoja koetellaan. Varamiehet tekevät joukkueen rinnalla ohjelman osioita kiitettävällä tahdilla ja välissä spottaavat pyrtsit ja taas jatkavat ohjelmaa omalla ryhmällään. Välillä jotkut varalla olevista pääsevät korvaamaan poissaolevia ja eroa alkuperäiseen kokoonpanoon on vaikea edes huomata.

MM-järjestelyt ovat vauhdissa ja kaikki valmistautuvat tahoillaan tuleviin viikkoihin ja huipennukseen joka odottaa meitä Floridassa. Samalla kun MM:iin valmistautuminen on hyvässä mallissa, on alkanut myös EM-reissun järjestelyt!

Maajoukkuelaisen ajatukset täyttyvät kisa-asioista

Hot Yoga

On kuuma, ilma on kosteaa ja hiki virtaa. Melkein kuin olisimme jo Floridassa, mutta kyseessä on englanninkielellä ohjattu hot bikram-jooga…

Eilen, lauantaina, vietettiin siis kauan odotettua jengi-päivää!

Kävimme joogaamassa Helsingin keskustassa, Bikramyoga.fi paikassa. Ohjaajanamme toimi asiansa osaava Taneli Rantala, joka otti niin ensikertalaiset kuin joogakonkarit hyvin vastaan. Tässä linkki hänen Facebook sivuille: https://www.facebook.com/yogitaneli

Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos edes vähän kiinnostaa! 

Alun kikattelun ja jännityksen jälkeen, suurin osa pääsi oikeanlaiseen mielentilaan ja Floraa lainaten  olo oli ihan kuin olisi jossain ”transsissa”. Sofian mukaan ohjaajamme oli oikea ”joogaguru” ja kaikki olivat tyytyväisiä 90 minuutin harjoitukseen. Joogassa oltiin pukeuduttu ryhmittäin teemojen mukaan ja joukossa oli mm. helinäkeijuja, armeija-tyttöjä ja TV:stä tuttuja Jersey Shore-hahmoja. 

Tässä hiukan urheilijoiden mietteitä: 

“Ihanku ois ollu uimassa pitkään ku väsytti niin paljon ja tuli kova nälkä sen jälkeen, ja mut ainaki yllätti se kuinka paljon raskaampaa se oli ku kuvittelin koska sen huomas vast jälkikäteen !” – Nina

”Se oli rentouttavaa ja tosi kiva kokemus!” – Minea

“mun mielestä vaikka ei ehkä sillä hetkellä tajunnut sitä niin se oli tosi rentouttavaa. Ainakin se fiilis jälkeenpäin” – Minette

Meidän mielestä jooga oli erilainen kokemus ja Emmi ainakin jäi koukkuun, ehkäpä saan hänestä viikoittaisen joogakumppanin. 

Joogan jälkeinen rentous huomattiin myös myöhemmin Sofkalla, kun jatkoimme jengi-päivää rauhallisin merkein. Tavanomainen sekoilu ja häröily jäi vähemmälle, kun pistimme viisaat päämme yhteen tietovisailun parissa. Voittajajoukkueeksi selviytyi Iida, Sofka, Marica ja Heini – Onneksi olkoon! 

Illan aikana fiilisteltiin myös tulevaa MM-matkaa Floridaan! Nyt alkaa jo pikkuhiljaa hyvällä tavalla jännittämään kun lähtöön on enää kuusi (6!) viikkoa!! JEE!

terkuin, PK ja Emmi R.

Ruusuilla tanssimista?

Jokainen cheerleaderi ja hänen läheisensä tietää, että valmistautuminen kilpailuihin on rankkaa. Jokainen urheilija tietää, miltä tuntuu, kun kilpailuohjelmaa aletaan kasaamaan kokonaisuudeksi. Uusia taitoja on harjoiteltu ahkerasti, vanhoja hiottu paremmiksi, opeteltu tekemään juttuja uuden parin tai ryhmän kanssa ja tämä kaikki on saavuttanut pisteen, jossa ne menevät ainakin jotenkuten – kun ne tehdään yksittäin tai lyhyemmissä pätkissä. 

Tämän jälkeen kisaohjelman tekemisessä alkaa vaihe, jossa jutut pitäisikin saada tehtyä kokonaiseen kisaohjelmaan ja vielä onnistuneesti. Tämä vaihe on yleensä niin urheilijan kuin valmentajankin näkökulmasta kauden rankin vaihe. Silloin urheilijana tuntuu, että mikään ei onnistu ja epäonnistumiset turhauttavat. Treenien jäljiltä ovat lihakset kipeinä, mustelmia ja kolhuja kroppa täynnä ja illalla sänkyyn kaatuessa toivoo, että yö olisi normaalia pidempi ennen seuraavaa aamua ja töitä tai koulua ja taas seuraavia treenejä.

Valmentajana joutuu miettimään ja arvioimaan vaikeita asioita sekä ohjelmasta että urheilijoiden tekemisestä: onko ohjelma liian vaikea joukkueelle, onko kisajoukkue valittu oikein vai tekisikö joku varalla olevista jonkun paikkoja onnistuneemmin, millainen on urheilijoiden jaksamistaso, onko turvallista tehdä näin paljon toistoja, milloin lepopäivä tai kevyemmät treenit ovat tarpeen jne.

Nämä kaikki pätevät niin harrastekisoihin kuin arvokisoihinkin. Kuitenkin, mitä korkeammalle tasolle mennään, samalla myös tekniikoiden vaikeustaso nousee yhdessä odotusten ja vaatimusten kanssa. Näiden myötä myös urheilijoilta vaaditaan parempaa fysiikkaa, hioutuneempaa tekniikkaa ja unohtamatta myöskään psyykkisen valmistautumisen tärkeyttä tai sosiaalisia taitoja joukkueen sisällä. Valmentajien haastavana tehtävänä on toimia luotsiveneinä tämän kaiken läpi.

Henkilökohtaisesti tähän asti kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen vaativa; aina ei ole ollut helppo luovia erilaisten roolien ja vastuiden keskellä ja kahden maajoukkueen välillä. Erilaisia asioita kun luonnollisesti odotetaan maajoukkueurheilijalta ja maajoukkuevalmentajalta. 

MM-valmistautuminen ei siis todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Se on rankkaa ja välillä uuvuttavaa ja turhauttavaa puurtamista, joka vie lähes kaiken vapaa-ajan. Siltikin se on todella palkitsevaa ja ehdottomasti kaiken sen työn arvoista. Ensimmäisen palkinnon saa sekä urheilijana että valmentajana, kun taidot alkavat menemään ohjelmaan ja kokonaisuus alkaa näyttää pikku hiljaa siltä miltä pitääkin. Hienointa on tietenkin se, että on ylipäätään ansainnut tilaisuuden ja mahdollisuuden päästä edustamaan Suomea maailmalle – se kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Siksi tämä kirjoitus on kaikille suomalaisille urheilijoille ja valmentajille suunnattu - etenkin kaikille Suomen maajoukkueiden urheilijoille ja valmentajille – jaksetaan kannustaa ja tukea toisiamme, kun on rankkaa! 

Together we can!

#KeepUpTheGoodWork
#WorkIsWorthIt

#MemberOfBigBlueNation

- Marica